Vajaan tunnin päästä pitäis lähtä kävelemään että pääsee Academic Writingin tenttiin ja mua vähän pelottaa, että siitä ei tuu mitään, koska miks tuliskaan. Mitään en osaa yyy. Mutta toisaalta oon tällä hetkellä sen ja Grammarin tentin kanssa vähän siinä pisteessä että kunhan ykkönen tulis ni ois aika jees. Ja jos toinen niistä ei mee läpi, niin ei oo niin paha. Yhen voin käydä uusimassa, molempia ei kiitos.

Mun opiskelu on kyllä niin huonolla mallilla, kun en tiiä mitä teen ja miten teen. Pitäis joululoman aikana kirjottaa arvostelukin, että sais luovan kirjottamisen kurssin keväällä - pahinta tässä arvostelussa vaan on se, että sillä ei oikeesti oo viimeistä palautuspäivämäärää. Meinasin myös tehdä liikaa työtä sen eteen, vaikka voisinkin vielä vaihtaa ja sittenkin arvostella Warm Bodiesin, kun opettaja ehdotti, että arvostelkaa jotain, mistä ette välttämättä tykkää. Mutta toisaalta se tarkoittaisi että mun pitäisi ehkä katsoa leffa taas. Aah. Toisaalta. Toisaalta jos katon sen uudestaan, voin taas paremmin selittää siitäkin keskiviikkona zombie-esitelmässäni.

Tiesittekö, että ajatus zombeista syömässä aivoja on levinnyt varsinkin Simpsonien takia? Ei ne oikeestaan missään leffoissa tai kirjoissa niitä syö, kun suurin osa on ottanut mallia Romeron leffoista ja yhdessäkään Romeron of the dead - leffassa ei syödä aivoja. Itse asiassa kun Romerolta pyydetään nimmarin kanssa "Write eat brains", hän on hyvin hämillään asiasta.

Juu, en tosiaan oo perehtynyt näihin tentteihin vaan lähinnä vaan zombeihin tässä viime päivinä. Hups? Viikonloppuna suunniteltiin että lauantaina katottais kaverin kanssa In The Flesh kun se on molemmilla meistä ollut pitkään suunnitelmissa.

Tää saa nyt olla tällainen opiskelupäivitys lähinnä. Voi olla että jos jaksan tentin jälkeen (15-18) kirjoittaa toisen päivityksen niin ehkä kerron, mitä oikeessa elämässä on tapahtunut. Tai huomenna englannin kieliopin tentin jälkeen kun tänään pitäis kyllä vielä lukee siihenkin... Apuva.

Luin tämän blogin eilen läpi, enkä muistanut niin monia asioita mistä täällä olen puhunut, enkä myöskään muistanut kirjoittaneeni tuolloin noin usein ja noin pitkiä päivityksiä - niin sitä voi ihminen unohtaa asioita muutamassa vuodessa.

Viime vuonna syksyllä olin myös töistä sairaslomalla, osittain töiden rankkuuden takia, osittain masennukseni takia ja osittain sen takia, että vaihdoin lääkkeitä joita söin, ja ne saivat mielialani niin matalaksi, etten oikeasti kyennyt tekemään muuta kuin miettimään itsemurhaa muutamiin päiviin. Tietenkin, heti kun sairasloma ja päiväpolilla käynnit alkoivat, aloin myös tavata ihmisiä päivittäin ja ne, joiden kanssa kävin juttelemassa, totesivat, etteivät oikein hirveästi voi pitkittääkään sairaslomaani, kun olen niin aktiivinen. Mutta se oli tapani selvitä arjesta, täyttää sitä muilla ihmisillä ja olla niin kuin mitään ei olisi pielessä.

Keväällä alkoi mennä paremmin, kun päätin, että ei jumalauta, mun on oikeasti haettava joskus johonkin opiskelemaan. Ensisijaisesti hain Tampereelle, mutta koska samalla pääsykokeella englantiin sai hakea myös Joensuuhun, laitoin tämänkin hakuvaihtoehdoksi. Kävin kokeilemassa vähän muitakin asioita (suomen kielen pääsykokeesta en saanut edes tarpeeksi pisteitä eikä edes puhuta siitä, miten journalistiikan pääsykoe meni), mutta eniten jännitin englannin pääsykokeita ja eniten toivoin pääseväni sisään. En myöskään ottanut heti vastaan Joensuun paikkaa, koska jäin ensimmäiselle varasijalle Tampereelle, vaan jouduin odottamaan viimeiseen päivään asti saadakseni tietää, etten ollut päässyt sinne.

Elokuun lopussa muutin Joensuuhun, paria viikkoa aiemmin fuksien facebook-ryhmässä keskustelin toisen opiskelemaan päässeen tytön kanssa ja lähdimme yhdessä katsomaan asuntoja, ja nyt olemme kämppiksiä. Minun koko opiskelutoverikokonaisuuteni koostuu fanfiction-hörhöistä ja muuten vain hörhöistä, enkä tiedä miten tässä näin kävi - kukaan ei oikeastaan ole varma siitä, miten minä päädyin siihen porukkaan, todennäköisesti sen takia että olin ihan out ekoina päivinä enkä oikein jutellut kellekään ja kämppis sanoi kaupunkisuunnistusryhmäytyessämme että tule meidän kanssa. Ja niin tämä hulluus alkoi.

Tällä hetkellä jännitän ensi viikkoa, koska ensi viikolla on kolme tenttiä - en todellakaan odota innoissani. Pitäisi tenttiä suomen kielen rakennetta ja introduction to academic writing ja English grammar 1. Parasta olisi että pääsisi niistä läpi. Ikävä kyllä niiden jälkeen pitää vielä seuraavalla viikolla mennä keskiviikkona tunneille, koska tietenkin minulla on vielä esitelmän pito - onneksi aiheeksi kelpasi zombit, niin sen ei pitäisi olla niin paha.

Tässäpä näitä nyt näin ensi alkuun. Katsotaan jos vaikka innostuisin kirjoittamaan enemmänkin, koska eilenkin totesin, että on ihan kiva lukea näin jälkikäteen mitä on muutamia vuosia takaperin ajatellut ja miten toiminut.

Sen jälkeen käveltiin Circukseen ja jostain kumman syystä portsarit halus nähä jonkun muunki ku 9 vuotta vanhan passini :D No, enivei, sisään päästiin ja sitten kuunneltiin niitä, ketkä siellä nyt sattui olemaankaan. Kun mentii hihhuloimaa ja oottaan Inffiä siinä yhentoista pintaan ku niiden piti sillon alottaa, niin (tosi yllättävästi) tuli ilmotus, että he aloittavat kahdeltatoista. Eliot Ness ja Proteus sitten siinä oli.

Lopulta itse Infected Mushroom aloitti. Siitä mulla on kyllä vähän vähänlaisesti kuvia, mutta enivei:

Tunnelma oli mahtava, poruka oli upeeta, ja jalat kuoli kaikesta siitä hyppimisestä. Nii, ja käsi toki siitä ku sitä piti koko ajan nostaa ja heiluttaa. Mut jeeeee!

Tosin joku äijä, siinä vaiheessa ku olin yksin siellä jossain, ni tuli siihen eteeni, ku ympärilläni oli tilaa, ja rupes elein ilmehtimään jonkinlaisen kanssakäymisen haluamista. Se ei mitään sanonut, eleili vain ja jotain sen paitansakin kanssa pelleili ja mä vaan mietin että mitähän helvettiä. Jonkun viis minuuttia se siinä vissiin yritti ennenku lähti.

Sitten ku ne oli livesettinsä pitäny, ni oli vielä DJ-setti, sitä me istuskeltii kahtomassa vähän kauempaa. Vähän sen jälkeen Kartsa ja Mariel lähti ja me jäätii Mikkiksen kanssa vielä kattoo Lisa Lashesii. Siinä muutama ihminen tansseili:

Kattelin koko aika, että onkohan toi oikeesti kuin vaarallista. Noi ei kyllä pudonnu, mutta yhessä vaiheessa siihen koetti jonkun avustuksella nousta joku nainen viissenttisillä koroilla ja ku se oli melkein päässy tohon, se kaatu tosta eteenpäin suunnilleen pää edellä. Mietin, että kai se oli se sama, joka sieltä sitten nousi, ettei sille käyny mitään.

Sama niinkö siellä oli yks mies pyörätuolis, ni se pyöri jonkun kanssa siinä ja lens nurin, mietin, että kuinkakohan paljon toikin sattu. Hölmöjä.

Siinä meni ohitte myös pukumies (varmaan hikoillu sen pilalle jos yhtää riehunu), karvalakkimies, nahkatakkimies ja sit hyyppä semmosessa villalankapuvussa. Siis paksui villalankapätkii roikku, niinkö ois joku turkki tehty sille. Miten ihmeessä siinä pysty ees oleen... Ja tietysti oli tonttulakkinenki mies. Ja sit kaks naispuoleista tuli kyselee ihmisiltä hammasharjaa ku niillä oli jotain yläetuhampaissa. Ne sai ne jotenki kyl pestyy.

Sit me lähettii syömää. Tai siis. Katottii ekasta paikasta et yy, kauheet jonot, mennää toisaalle. No, mä seurasin Mikkistä. Jossain kohtaa aloin miettii, että mihin me oikein ollaa menos. Sit Mikkis kysyy: "Mihin me ollaa menos?" "???" Oltiin siis seurattu toisiamme. Oikein mukava aamuyöneljän lenkki, täytyy myöntää :D Sitten löydettiin ruokaa ja mentiin aseman laitureille syömään oottaan että asema aukee. Ranskikset maistu pahvilta -> lens roskii. Sitten sisällä kauheita naurunpuuskia, varsinkin, kun siihen viereen oli joku heittäny nuggetit, niin sitten siihen tuli vihreätakkinen mies ja keräsi ne ja kastikkeet, ja aateltii, että se laittaa ne roskii. Joku nainen siinä vieressä kyyläs ku haukka ja mietittii, et se haluu ne. No. Se mies laitto ne vihreään kassiinsa ja meni sitten jonottamaan kahvia ja lehteä ekana aukeavasta paikasta. (Se nainen läks pihalle.) Kun me päästii sinne aamiaiselle, ni siellä se niitä nugetteja söi.

Sitten katteltii, ku ulkona joku nainen roskiksia kiers. Luulen, että se löys ne meidän ranskikset. Melkein olen varma. Ulkona myös jotkut miehet oli ja vilkutteli meille ja myöhemmin mentii niien ohi ni taas ne vilkutteli. Olis varmaan oikeesti pitänyt mennä kaveroitumaan :D

Istuttii myös yhes kohtaa patterin vieres ni siihen tuli joku mies. Se kysy saako istuu; tehtii tilaa. Sit se oli jonku aikaa siin ennenku: "Ei sulla olis antaa kahta euroo?" "Ei nyt oo." ":(" -- "Onhan nyt muuten lauantai?" "On." "Hyvä." Lähettii vähä sen jälkee siitä.

Junassa molemmat meinas sitte nukkua. Lopulta sanoin, että nyt pelataan korttia! Voin kertoa, että Casinon pelaaminen väsyneenä on tosi hieno idea!

Lopulta pääs kotio ja nukkumaan ja sit joku herättää kolmen aikaa "Missä oot?" "Lahessa. Tuun ens viikolla sinne." "Kiva, jos soitellaa sitte että jos voit tulla vahtii koiraa =)" "Joo." "Mikäs on vointi?" -- menin takas nukkuu. Ja heräsin kuuen aikaa. Hups.

Oikeesti sitä juurikasvua oli enemmän ja se näytti ihan oikeesti enemmän siltä, että harmaannun :D Mutta enivei, sitten saatiin väriä päähän:

Toi paita on niin hieno, vanha, ja useamman värjäyksen kokenut. Siitä on tullu jo mun virallinen hiustenvärjäyspaita!

Odotellessani värin vaikutusta katselin Sherlock Holmes in the 22nd Centurya. Ihan mahtava animaatiosarja! Jos yhtään tykkäätte Sherlockista tai tulevaisuuden kuvista, poliisisarjoista, lentävistä autoista tai vaikka Futuramasta, tsekatkaa kyseinen sarja. Oikeesti mulle tulee siitä kauheet Futurama-vibat koko ajan :D

Sitten pääsin suihkuun ja kuivumista odotellessani suunnittelin sosiaalialan lainsäädäntötehtävien tekemistä. Itken niitä. Ihan kamalia.

Lopulta:

Melikes the change. Hihihi.

Lookit:

Hauskaa päivänjatkoa vaan teille =)

Nyt on nanoaika ja mulla on vajaa 20k nanossa ja oon ihan turhautunu, ku kaikki langat karkas mun käsistä ja äää. En tiiä mitä tekisin sen kanssa enkä oo saanu mitään moneen päivään aikaan. Innostuin enemmän novelleilemaan; kirjoitan muistojen poistosta, olkaa hyvät pätkästä:

Eivät he sitä, tahallaan, tuollaiset tallaajat. Ensimmäinen kehitti sen vahingossa, tutkiessaan jotain aivan muuta, jo kauan sitten unohtunutta, törmäsi pieneen pisteeseen ja suurennuslasilla huomasi tietojen poistonappulan. Aikansa sitä tutkittuaan innostui ja selvitti jostain itselleen koekaniinin, joka ei kaniinia ollut nähnytkään.

Tällä hetkellä en kyllä tiiä miten jatkaisin tuotakaan olis muutama vaihtoehto ja tahtoisin heitellä niitä eessuntaas veljen kanssa, mutta se ei oo viä vastannu mulle mesessä. Täytyypi ootella tai sit vaan kattoo, jos osaisin kuitenkin jatkaa tuota itteksein.

Mieleni tekisi jättää koulu kesken. Vaihtaa alaa. Pitäis ettiä työharjottelupaikkaa ja sitä rataa. Ja tiiättekö, tentit ei auta mua innostumaan lukeen niihin; kävin tiistaina uusinnassa, ku olin poissa alkuperäsestä, enkä ollu oikeestaan ees lukenu niitä kirjoi (neljä kappaletta ja kustakin oli yks kysymys) ja sain kolmosen. Viitoseen siis arvosteluasteikko. Nauroin kun huomasin. Ei voi mitään. Paras ehkä kun sain 3+ konstruktivistiseen näkemykseen perustuvaan opettamiseen liittyvästä kysymyksestä - en ees tienny mitä koko juttu meinas. Säveltäminen, se on se mun lajini. Mutta itse kouluhan mua ei kiinnosta. Yhtään. Mulle on nyt vaihteeks sanottu, että et saa jättää sitä kesken mutta mitä vittua ees teen tuolla =(

Ja mulla on ollu viimoset kuukaudet kämppis mutta se muuttaa joulukuussa pois. Halvempaan kämppään. Toisaalta se viettää täällä oikeestiki ihan sikavähän aikaa, joten ehkä ihan sen kannalta parempikin ja ainakin fiksumpaa :D

Enivei, nais miitin juu, koetan ehkä muistaa tän olemassaolon paremmin tulevassa.

Poistin tekstit täältä, koska tein niille omat sivut. Aloin harkita CSS:n opettelua ja sitten joskus ehkä ihan kunnollisten sivujen tekemistä. Tekstit kuitenkin löytyvät täältä.

Saatan tehdä toisen blogin, jossa valitan kirjoittamista, olenhan suunnitellut sitä pitkään ja melkein onnistuin marraskuussa tekemään nanolle oman. Mutta epäonnistuin nanossa ja blogin päivittämisessä muutenkin silloin. Kenties nyt, vaikka ei sinnekään todennäköisesti kovin paljon tulisi kirjoiteltua kun ei tännekään. Tai ehkä sinne sitten, kun kirjoittaminen tahtoo takkuilla ja toisinaan se on liiankin antoisaa. Katsoo nyt.

Oikeassa elämässä olen kovin turta, elän vaihteeksi taas harmautta ja tunteetonta aikaa. Siihen on tottunut, ei siitä ajattele enää oikeastaan mitään.

Lehmäilykurssi loppui jo aikaa sitten (no ei siitä nyt niin kauan ole) enkä vieläkään ole saanut siirrettyä valokuvia koneelle (ja yhtä videota tai no, äänitteeksi se on tarkoitettu, kun yhden luennoijan puhuttu englanti oli aivan kauhean kuuloista). Oli hieno kurssi, edelleen kai kesken raportti siitä (ainakaan yhtäkään viestiä en ole saanut ja mitä varten? Tein sitä niin paljon itse, ne muut vain häiritsivät, EIKÖ KUKAAN MUU VOI NÄHDÄ VAIVAA SEN ETEEN? Tai ehkä he ovat lähettäneet niitä uusiutuneita versioita ja jättäneet minut välistä?). Joo anteeksi, vituttaa vähän.

Suurin piirtein koulu loppui. Vielä pitäisi sinne yksi essee ja harjoittelutehtävät, ja sitten on toki kesäkoulu. Ajattelin tänään tutustua vähän ryhmäesityksemme teksteihin tänään ja toivon, että Sanna huomenna hyväksyy sen (LGBT parenting, mikäs sen mielenkiintoisempaa). Haluaisin tietää draaman tunnit, se alkaa viikon päästä, olis ihan jees, jos olisi edes jotenkin selvää, että milloin, monelta, missä. Kraah.

Ulkona sataa vettä ja se ehkä sopii mieleni mielentilaan. On helpompi leikkiä ja esittää aurinkoista auringonpaisteella, mitenkäs mä tänään sitten?

21.4. oli siis Infected Mushroomin keikka, woohoo.

Eikö saakin hyvin selvää siitä, että porukkaa oli ja tunnista, että esiintymässä on Infected Mushroom? Heilahteli ehkä vähän ku kaikki hyppi ja ite hyppi ja tönittiin ja tyrkittiin. Ihmeen vähän mustelmia mulla oli!

IM:n jälkeen hengailtiin ja jossain kohtaa mentiin ylös istumaan. Siinon viimosen esiintyjän yleisöä, vaikkei kunnolla erotakaan (ei mekään enää meinattu, ku savukoneet tuprutti savua ja siellä ylhäälläkin alkoi olla aika savuista :D)

Oli kyl kivaa, jejee! Kaikenlaista porukkaa sitä kohtasi ja jänniä keskusteluja kuunteli. (...niinno miten sen nyt ottaa.)

Sit oli tylsä loppupääsiäinen, paitsi että kävin maanantaina tutustumassa metsiin vähän!

Tästä tuli mun mielestä jännä. Se kameran linssinsuojus ei auennu kokonaan ja mietin, että mitähän ihmettä :D En ensin huomannu, et se oli jääny jumiin, mut sit huomasinkii ja vänksläsin sen auki.

Löysin lammen. Tai tuollaisen, eksyilin metikössä niin kauan, että löysin jotain :D Siellä oli lintuja, yhteensä neljä (ja osa siitä vedestä oli vielä jäässä!)

Siirryin toiseen metsään ja lenkkeilypolulle, ja aloin kattella hautausmaan vieressä, että pääseeköhän tästä alas tälleen keväällä. No, polku oli sitten aidattu, ei saa mennä se huusi. Alhaalla näkyy luntakin vielä!

Siitä pääsisi sinne hautausmaalle. Hii. En uskaltanut mennä, kun siellä oli niin paljon ihmisiä, ne ei olisi ehkä arvostaneet mua. (Ei mun kamera pahemmin näkyny, se oli mun taskussa :D)

Sitte menin vielä yhteen metikköön, mutta siitä en ottanu kuvii :D

Eilen alko CoW = Contents of Well-being, ja tähän mennessä se ainakin on ollu tosi jees! Irkkui, saksalaisii ja hollantilaisii, plus vaihtareissa kolme tsekkii. Ja tietty meitä suomalaisia, kun se kuitenkin pidetään täällä. Melikey a lot! Vaikka vielä suomalaiset onkin aikamoinen saareke, ne muut tavallaan vähän enemmän sekottuu, kun ne asuu samassa hotellissakin, että silleen ne viettää enemmänkin aikaa keskenään. Huomenna olis Lahden kiertelyä iltapäivästä, mutta mulla on muita kouluoheisuuksia, niin missaan sen =( (Vaikka mietin, että ehottaisin, että mennään mukaan, mutta ne pojat ei ehkä tykkäis, hemm.)

Ja ostin eilen kahdet kengät, kun mun talvikengät alkaa olla vähän paksut! Arvatkaapa vaan, kumpia tuun käyttämään enemmän :D

Tykkään olla koulussa ja tunneilla ja opettajista ja:
"Jos näitä kursseja me teille tähän tahtiin suunnitellaan ja opinnot jatkuu normaalisti, niin valmistutte jo kolmessa vuodessa."
"Mennääks me sitten jo niin etuaikaan?"
"Te ootte jo nyt edellä opintojanne eikä teillä pitänyt olla vielä ens keväänä harjottelua, mutta me ajateltiin, että ihan tyhmää että ois kokonainen vuosi ilman harjoittelua, ja se tarkottaa, että syksyllä ja kevään alussa pitää käydä vähän enemmän läpi."

Meidän opinnot on siis oikeesti kolme ja puoli vuotta. Mutta näyttää siltä, että ei tällä kertaa :) Tää vaan meinaa, että oppariaihettakin pitäis alkaa suunnitella jo kohta (tai siis no niin, ei nyt ihan heti, mutta aikasemmin enivei). Miten niin oon ollu koulussa vasta reilun kolme kuukautta?

Huomenna on "vapaapäivä". Pesen pyykit aamupäivällä, 12 pitäis olla koululla tekemässä enkun juttua, 15 pitäis olla Triolla suunnittelemassa torstaina olevaa ryhmänohjausjuttua. Jee. Pitää muistaa käydä ostaa suklaateetä ja vaikka torstaille evääks maitosuklaalakritseja, omnomnom.

Torstai on hektinen. 8:30 tenttiin, 12:30 ryhmänohjausjuttui, 16:30 tukihlötapaaminen ja 18:15 bussi Helsinkiin. 20:00 aukee The Circuksen ovet. Yöllä jossain vaiheessa bussilla pois.
Jännittävää, kun toi tentti oli aluksi sanottu yksilötentiksi ja tänään sanoi ope, että saa tehdä kahdestaankin.
Ryhmänohjaus, yhyy.
Tukihenkilötapaaminen on varmaan samaa tavallista; "hillutaan kaupungilla, mitäs tahotte tehä, ai ette tiiä, no mennään kahville, joo".
BUSSI! Hui! Kartsan näkee. Ja sitten Infected Mushroom, iiiiiiih! *crazy fangirl attack* tai jotain :D

Äääääää kuolen kuolen koska haluun torstain ja haluun ens viikon koska enkkua ja iih. Ja oon kipee varmaan, kuumetta tai jotain, mut kyl mä silti noi kaikki aion tehä!

Enivei! Meillä oli ryhmänohjaustaitoja, enkä oo ihan varma mitä siellä tunnilla käsiteltiin. Tulostin yöllä tekemäni läksyn ennen tuntien alkua ja sit koomasin. Eiku nii, aluks käytii läpi miltä tuntu aamulla, ni miä selitän: "Joo. Eilen illalla totesin, ettei väsytä. Neljältä aamuyöllä mietin, ettei edelleenkään väsytä. Tästä päivästä tulee kamala. Tai ei! Tästä tulee kärsimystä teille!" Sit käytii jotain läpi ja kirjotin västäräkkitarinan valmiiks. Tehtiin me jotain ryhmätöitä liittyen konfliktiin (mulla meni pari minuuttia muistaa toi, hmm).

Sitten ruokatauko ja omnomnom fetasalaattia. Ruokajonossa kiva keskustelu Jussin kanssa. "Sä ootki vähä ku pikkusisko, susta pitää huolehtia. Ollaan kuitenki samalta seudulta, pitää pitää yhtä." "Joo, säki oot ku isoveli." "Nii ku samalta seudulta." "No vaikka niin." Pari muuta meinluokkalaista vaan naureskeli meille. Jännä juttu.

Sitten oli sospedaa, yh. Alotin ruokatauolla toisen novellin ja tuntien alussa kirjotin sen valmiiks. Sit ennen kahvitaukoo meille sanottiin että pitää tutustua lakiteksteihin. Plaah, oliko vähän tylsää. Akvaariokeskustelu oli siitä. Jostain syystä en osannu keskittyä, tuijotin vaan ulkona koko päivän leijunutta sumua ja huomasin, että sataa.

Aamulla mulle selvis, että meidän tukihenkilötapaaminen olikin tänään ja sitten menin siitä Anssille kattoon bussei ja koomaamaan ennen tapaamista. Selvittiin jopa oikeeseen paikkaan ja mä pääsin keilaamaan! Pitkästä aikaa.

Tiiättekö, miten hienoo oli keilata jonkun kanssa, joka ymmärs keilausta? "Sulleha tuli splitti." "No sulla oli äsken pahempi, et ei siinä mitään." Ja ei, en puhu Anssista vaan toisesta niistä pojista. Viimosena kaadettiin Anssin vuorolla keiloja, sanoin, että jos mä heitän ensin ja se sitten. "Joo, paikkaan sen mitä et saa." Heitin ja jäi kolme keilaa pystyyn, kaks toises laidas, yks toises. "No kiva minkä splitin jätit." "Sori, oikeesti, en tajuu :D"

Oon kateellinen, ku se harrastaa oikeesti ja sillä oli ihan kunnon pallo ja omat kengät ja kausikortti ja ää. Mulle kans. Kuolasin siel palloi, 130-315 € (varmaan oli kalliimpiiki) mitä ikkunasta näin, en kehannu mennä lähemmäs kattelee :D Haluisin ihan oikeesti alkaa harrastaa keilausta, muttei mulla oo varaa enkä tiiä sponssaisko iskä. Se kyl ehkä ymmärtäis, ku se on itte harrastanu keilausta aikanaan. Voisin liittyy johonkin keilaseuraan. Olis niin siistiä!

Tästähän ei huomaa, että tykkään keilauksesta? :D

(Eikä mua vieläkään väsytä :( )

Aamulla menin kouluun turhautuneena. Koko päivä jotain videoluentoja, kuitenkin jotain pielessä. Niin olikin, ei me nähty sitä luennoitsijaa, kuultiin puhe ja nähtiin diat ja ärh. Kysyin, mistä kirjoittaisin. "Västäräkistä, joka odottaa kevättä. Ja on yksinäinen." Aloin kirjoittaa, se on surullinen. Päätin jossain vaiheessa (kun toinen luento alkoi, ja se puhui kauas mikistä eikä siitä saanut mitään selvää ja päätettiin, että iltapäivällä ihan tunteja, eikä luentoja) että alankin tehdä näistä eläimistä novellikokoelmaa. LSD-hiiri ja masentunut västäräkki, muitakin hahmoja oon jo suunnitellut, Suskin ja muiden kanssa. Tää oli vielä kivaa!

Sit menin syömään, kun ruokala aukes. Otin kauheesti salaattia ja otin jälkkäriä ja pöydässä. "Tää on pahaa ja mautonta. Salaattiki on pahaa. Hyi tää jälkkäri." Puolet ruuasta meni roskiin, söin sen jälkkärin vaikka se oli pahaa, ja sit join maidot, vaikka sekin maistu pahalta. Siinä kohtaa tiesin jo, että oon kipee =)

Sit kun, vihdoin, alko tunnit, niin ei menny kauaa kun alko ahdistaa kaikki ja hengitin kiivaasti ja yritin katsoa kattoon ja olla välittämättä ja ajatella, että se menee ohi, enitkeenitkeenitke. Yleensä nää hetket kestää jonkun vartin ja sit saan taas kasattua itseni, mutta tänään ei tietenkään. Puoltoista tuntia meni kahvitaukoon, puhuinkin, mutta silti tärisin, kuumettakin epäilin, ja mietin miten kauheeta on olla siinä tilassa mutta että sen ei saa antaa voittaa, en luovuta, en lähde pois kesken kaiken. Kahvitauolla menin ekana vessaan istumaan hetkeksi, mutta poistuin ja menin hakemaan kaakaon ja suklaapatukan. (Suklaa oli liian makeeta ja kaakao, no en tiiä, join sen.) Menin hetkeks ihmisten joukkoon, mutta totesin, että en pysty enpysty mitenkään. Menin luokkaan, hiljaiseen tilaan, siellä oli yks luokkakaveri, ja lopulta aloin itkeä, koska ahdisti niin paljon, niin kauheesti, enkä pystyny enää, ja se tuli siihen viereen juttelemaan, ja vaikka se autto, niin ahdisti silti sen lopun aikaakin. (Multa kysy pari muutaki koulussa oonko okei ja sanoin että en ja Jussikin tuli samaa matkaa bussille kun kävelin Anssin kanssa ja huolehti, en tiedä, näytinkö sitten oikeesti siltä, että pyörryn kohta, olo oli ainakin sellainen.) Olin ihan punanenkin kuulemma, ja mietin, että en halua bussiin, enhalua, menin silti, ja se oli ihan jees, kun sai puhua koko matkan niitä näitä, ja sitten. Sitten tultiin torille ja siellä oli toffeekoju ja kai mun oli pakko jäädä pois ja mietin, että pitää käydä kaupassa ja ajattelin, että se on ohi, ja sitten menin kauppaan ja se oli kauheeta. Oikeesti, en kestä enkestä, meinasin tukehtua, mutta pakotin itteni hoitamaan ostokset nopeasti ja poistumaan (kyllä, tykkään kiduttaa itteäni) ja sitten palasin torille ja ostin jotain kojuista (toffee on pahaa, kaikki ne, liian makeita, mutta sekin johtuu varmaan sairastelusta, huomenna ehkä jo kykenen syömään) ja kiiruhdin bussiin, jossa taas ahdisti.

Olin niin onnellinen, kun pääsin kotiin ja menin vessaan ja haukoin henkeä ja melkein itkin ja mietin, etten haluu poistua kotoota enää, en kestä, jos toi tunne palaa taas, enenenen.

Mun pitäis mennä huomenna kouluun (pakkopakkopakko) koska oon muutenkin siltä kurssilta vielä poissa, mutta oon kipee ja tää olo ja ää, mutta äää. En tiedä mitä teen koska en haluu olla poissa koska en haluu tehä ylimäärästä koska koskakoska. Irene sano, että en mee kouluun, että en voi olla niin tyhmä mutta en tiedä.

(Ja okei, mua ahdistaa vieläkin vähän, mutta melkein pääsin siitä jo ja yritän rentoutua ja kohta juon teetä, jos se olisi ihan hyvää ja auttaisi.)